Mitä hyötyä on vauraudesta elämässä, jos oma terveys ei salli elämästä nauttimista? Liikunta rikastaa elämää, eikä pelkästään rautaisten vatsalihasten muodossa.

Miksi nousta sohvalta ja olla muuta kuin laiska läski? Itsensä kehittäminen (rääkkääminen) on loputtoman palkitsevaa. Tekee myös mielelle hyvää, kun veri kiertää ja pääsee tekemään jotain konkreettista.

 

Ennen armeijaa olin läski. Sitten parannuin. Kutsuinnoissa BMI (body mass index, painoindeksi) näytti 30,1. Painoindeksi on huono mittari urheilijalle, mutta tietokoneella istumisesta, munkeista ja energiajuomista kerätystä kehonpainosta se kertoo jo jotain.

Tässä pitää tietää, että 25-29,9 merkitsee lievää ylipainoa ja 30-34,9 merkittävää ylipainoa. Olin siis merkittävän läski.

 

Luonnollisesti huono kunto ei kanna pitkälle armeijassa. Päätin hankkiutua parempaan kuntoon tavalla, joka yleisen käsityksen mukaan polttaa rasvaa – lenkkeilemällä.

Juokseminen ei missään nimessä ole tehokas tai suositeltava tapa lähestyä painonpudotusta, mutta sillä aloitin täysin nollatasosta. Tuloksia tuli pikkuhiljaa ja p-kaudella juoksin juuri ja juuri 3000m Cooper-testissä.

Sitten inttikaverin kautta löysin kuntosaliharjoittelun.

Tällä hetkellä painoa on 76 kiloa ja rasvaprosentti InBody- sekä pihtimittauksen mukaan on noin 9-10%. Kasvu on jatkuvaa ja oppimista tapahtuu matkan varrella.

Opiskelen toistaiseksi yliopistossa.

Treenaminen itsessään on palkitsevaa. Mieltä lämmittää, kun huomaa nostavansa entistä enemmän painoa kaikissa neljässä kuningasliikkeessä. Bonuksena tämä näkyy peilistäkin. Koko prosessi on palkinto itsessään.

Tavoitteena on olla vahvempi kuin eilen.

 

Adapt or die.